Opettaja

Sisältö edellyttää evästeiden hyväksymisen

Jos haluat nähdä tämän sisällön, siirry evästeasetuksiin hyväksymään evästeet.

Oululainen Anne Mikkola on ravintola-alan konkariyrittäjä, jolla on ollut kätensä pelissä niin keittiössä, salissa, opettamisessa, konsultoinnissa, firmojen ohjelmapalveluissa kuin cateringissä.

Henkilökunnan arvostaminen on Mikkolalle tärkeä arvo. Hän haluaa työyhteisön, jossa on hyvä olla.
”Minusta tuli yrittäjä, koska haluan valita omat työkaverini. En koskaan käytä sanaa alainen.”

Mikkolalla on toinenkin motto, jota hän viljelee yrittäjyydestä ja ravintola-alasta.

”Tämä on sen verran rankka laji, että sen pitää olla edes hauskaa”, hän sanoo.

Nykyisin hän pyörittää kahta yksikköä hieman Oulun keskustan ulkopuolella sijaitsevassa Ravintolakorttelissa. Sijainnilla on pitkät perinteet yliopisto-opiskelijoiden keskuksena, vaikka ravintoloissa toki käy muitakin asiakkaita.

Tuba Food & Lounge on rento ravintola ja tapahtumatalo, joka on avoinna lounaasta pitkälle iltaan. Konsepti kehittyi vuoden 2012 joulumatkalla Tallinnassa, josta tarttui rouheuden lisäksi nimi. Tuba tarkoittaa viroksi huonetta. Kauniissa kaupunkikartanossa sijaitseva Rauhala puolestaan toimii tilausravintolana.

Ekologiseen toimintatapaan sitoutuminen on henkilökunnan arvostamisen ohella toinen arvo, jonka Mikkola nostaa keskiöön. Esimerkiksi Tuban huonekalut ja astiat ovat kierrätettyjä. Lisäksi keittiössä hyödynnetään raaka-aineita, jotka olisivat muuten vaarassa joutua hävikkiin.

Vauhtivuosista rauhoittumiseen

Anne Mikkola varttui Etelä-Lapin Keminmaalla. Perheessä elettiin vuodenkierron mukaan eli kalastettiin, metsästettiin ja kerättiin luonnon antimia. Ruoka, sen tekeminen ja leipominen oli tärkeää. Mikkola päätyikin ravintolakouluun opiskelemaan kokiksi.

Toisaalta suvusta tuli malli myös yrittäjyydestä.

”Päätin todella nuorena, että jossain vaiheessa haluan olla yrittäjä”, Mikkola kertoo.

Ennen yrittäjyyttä Mikkola teki ohjaavan kokin ja ammatinopettajan töitä Oulun seudun ravintolakouluissa kokkiopiskelijoiden opettajana. Siinä vierähti kuusi vuotta.

Hän heittäytyi yrittäjäksi vuonna 1996. Aluksi ajatuksena oli yhden naisen konsulttifirma, joka auttaisi esimerkiksi uusien ravintoloiden avauksissa. Oulussa kuitenkin elettiin hurjaa IT-buumia ja Mikkolaa pyydettiin monesta suunnasta järjestämään firmojen tilaisuuksia. Myös tiloja tarjottiin, ja kohta hänellä olikin jo suurimmillaan kahdek­san yksikköä: lounasravintolaa, saunatilaa, juhlatilaa ja catering-palvelua. Parhaimmillaan päästiin järjestämään tuhansien ihmisten kesäjuhlia.

”Ryhdyin vain tekemään, se oma ajatus yritystoiminnasta lähti lapasesta”, Mikkola kertoo.

Vauhtisokeuden jälkeen rationaalinen puoli alkoi voittaa.

”Jossain vaiheessa 2000-luvun alkupuolella mietimme himmaamista. Aloimme oikeasti miettiä ja laskea, mikä on kannattavaa ja järkevää.”

Suuri muutos tuli vuonna 2008, kun yritysasiakkaat katosivat finanssikriisin myötä. Kaupanteko loppui seinään. Seuraavana vuonna Mikkola luopui kaikista muista yksiköistään paitsi vuonna 2002 aloittamastaan Rauhalasta.

Vuosi 2010 oli pysähtymisen ja rauhoittumisen aikaa. Mikkola keskittyi yksityisasiakkaisiin, joiden tilaisuudet onneksi pitivät Rauhalan kannattavana.

Viime vuonna kohtasi suurempi pysähdys. Mikkolan tytär menehtyi syövän uuvuttamana, kaikki romahti hetkessä ja Mikkola joutui todella miettimään, mitä jaksaa. Hän myi pois Ravintolakorttelissa sijaitsevan Voimala 1889 -juhlatilan liiketoiminnan ja jakoi vastuita esimerkiksi vuoropäälliköille. Itse hän palasi talvella töihin ensin keittiöön, viime kesänä hän pystyi jo kohtaamaan myös asiakkaita.

Nyt Mikkola tuntee, että kahden ravintolan pyörittäminen saa riittää. Eteenpäin työssä vievät esimerkiksi hänen kaksi vanhinta lastaan, jotka ovat mukana perheyrityksessä.

Miten alalle saadaan lisää tekijöitä?

Mikkola on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hänen ravintoloihinsa todella halutaan töihin. Jos joku lähtee muihin hommiin tai opiskelemaan muualle, usein lähtijä ehdottaa tilalleen kaveriaan.

Työvoiman saatavuus puhuttaa ravintola-alalla. Mikkolan mielestä asiaa pitäisi miettiä toisin päin. Sen sijaan, että voivotellaan sitä, että nuoret pitävät ravintola-alaa raskaana, koko alan pitäisi miettiä keinoja, joilla alasta tulisi kiinnostava.

”Meidän pitää miettiä, mitä muutoksia meidän pitäisi tehdä toimialana – asennemuutosta edes –, jotta me olisimme riittävän kiinnostavia.”

2000-luvulla syntyneet nykynuoret elävät aivan toisenlaisessa maailmassa kuin aiempien vuosikymmenten sukupolvet. Myös heidän suhteensa työntekoon on erilainen. Työpaikan pitää olla arvostava ja työilmapiirin sellainen, että töissä on hyvä olla. Tärkeää on kunnioitus työkavereita kohtaan – miten heille puhutaan ja miten työyhteisössä ollaan. Toisaalta nuorille on tärkeää oppia uusia asioita.

”Pitää ruokkia sitä, että he pääsevät kokeilemaan asioita ja oppimaan uutta.”

Mikkolalla on tapana palkata töihin nuoria, jotka saavat rauhassa tutustua alaan ja kehittyä tekijöiksi esimerkiksi opintojen ohella. Jos siis alalle vain sopivat.

”Yhtäkkiä kolmantena kesänä he alkavat olla kovia tekijöitä, ja pikkuhiljaa he oppivat uusia asioita. Parhaimmillaan saadaan mahtavia vastuunkantajia, osaavia työn­tekijöitä ja työkavereita tähän meidän työyhteisöön.”

Entinen opettaja johtaa edestä

Mikkolan oululaismurteen sävyttämässä puheenparressa tuntuu olevan opettajamaista selkeyttä ja lämpöä, vaikka hän ei ole tehnyt varsinaista opetustyötä lähes kolmeen vuosikymmeneen.

Nyt hän johtaa henkilökuntaansa esimerkillä tekemällä itsekin paljon suorittavaa työtä.

”En ole autoritäärinen, mutta varmasti omalla tavallani vaativa ja tarkka. Osa sanoo, että olen liian kiltti, mutta osa saattaa ärsyyntyä siihen, että huomautan, jos asiat eivät mene niin kuin on sovittu.”

Ravintoloitsija pohtii, että jos jokin asia menee toistuvasti pieleen, pitää miettiä, onko työntekijä perehdytetty huonosti tai onko pelisääntöjen sopiminen jäänyt puolitiehen.

”Asioista, jotka ovat epäkohtia, pitää vain uskaltaa puhua, puhua ja puhua. Millään muulla tavalla asioita ei saa korjattua kuin puhumalla, sopimalla ja sitoutumalla niihin periaatteisiin, jotka on yhdessä sovittu.”

Opettajamaiset ominaisuudet näkyvät, kun Mikkola selostaa keittiössä, mikä majoneesin emulsion idea on tai miksi lihapullataikina on liian kova. Hän jakaa kikat, jotka on itse oppinut.

Viime keväänä Mikkola täytti 60 vuotta. Hänellä ei ole kiire eläkkeelle, eikä hän suunnittele lopettavansa yrittäjyyttä viralliseen eläkeikään. Toisaalta enää ei ole tahtoa tai voimia tehdä uusia isoja projekteja, esimerkiksi avata ravintoloita.

Yksi urahaave Mikkolalla kuitenkin on. Hänen into­himonsa on puutarhanhoito, joten toiveena on, että hän voisi alkaa viljellä mökkinsä maisemissa kukkia ja kasviksia ravintoloidensa tarpeisiin.

”Haluan pysyä ravintola-alalla ja ravintoloitsijana, mutta pääpaino voisi olla sitten jossain vaiheessa se, että pystyisin enemmän tuottamaan tänne töihin oman puutarhan satoa.”

Seuraa Tuba Food & Loungea Instagramissa @tubafoodandlounge