Maailman puhtainta ruokaa

Kuopiolainen Tuoreverkko markkinoi ja välittää muun muassa Vihannestukku Kesprolle kotimaisia marjoja ja vihanneksia suoraan tuottajilta, joita Tuoreverkon piirissä toimii jo kolmisenkymmentä. Avomaankasvisten ja marjojen sopimusviljelijöitä löytyy Pohjois-Pohjanmaalta aina Etelä-Suomeen saakka. Vierailimme Tuoreverkon kanssa kolmen viljelijän luona Sulkavalla.

Loputon hiekkatie vie keskelle puhtainta Suomen luontoa. On tukahduttavan helteinen päivä, mutta Kulmalan tilalla on täysi kuhina päällä. Kymmenet ukrainalaiset kausityöntekijät harppovat ympäriinsä omissa tehtävissään. Tänä vuonna he ovat saapuneet Ukrainasta lapsineen jo varhain keväällä, vaikka varsinainen työ keskittyykin kesäkuukausiin – täällä on turvallista olla. Nyt vuoden työntäyteisin aika alkaa olla käsillä. Kiireestä huolimatta viljelijä Mikko Ruottinen ottaa meidät sydämellisesti vastaan ja esittelee tilan mansikka- ja vadelmaviljelmät.

Kulmalan tilan tunneleissa kasvatetaan mansikkaa ja vadelmaa.

Kokonaisuudessaan Kulmalan tilalla on viljelmiä noin kolme hehtaaria. Silmänkantamattomiin näkyy suuria, päistä avonaisia kasvihuoneita. Näissä tunneleissa kasvatetaan sekä vadelmaa että mansikkaa. Tunnelimarjojen etu on, että ne kasvavat suojassa esimerkiksi rankkasateilta. Niiden rakenne on suojan ansiosta erityisen vahva ja napakka, eivätkä ne mehustu niin herkästi, mikä auttaa marjoja kestämään kuljetuksenkin paremmin.

Toinen tunneliviljelyn etu on satokausien helpompi ennustettavuus ja satokauden pituus, joka jatkuu aina syyskuulle saakka. Silti Ruottinen ei usko, että tunneliviljely veisi suosion avomaan marjoilta, vaikka sen osuus varmasti tulevaisuudessa kasvaa.

Nykyaikainen viljely hyödyntää paljon tekniikkaa. Vaikka kastelu tapahtuukin putipuhtaalla lähijärven vedellä, sen hoitaa kastelulaitteisto.

Pussillinen petopunkkeja valmiina torjumaan kirvoja Kulmalan tilan vadelmatunnelissa.

Nykyaikainen viljely hyödyntää paljon tekniikkaa. Vaikka kastelu tapahtuukin putipuhtaalla lähijärven vedellä, sen hoitaa kastelulaitteisto. Myös lannoitus on automatisoitu ja se voidaan säätää eri lajeille ja eri kasvuvaiheessa oleville taimille sopivaksi.

Kemiallisia kasvinsuojeluaineita Ruottinen ei viljelmillään käytä, vaan luonnonmukaiset vihollislajit, kuten petopunkit, pitävät kirvat ja muut kasveille haitalliset eliöt poissa. Pölyttämisestä huolehtivat kimalaiset, jotka ovat erityisen taitavia työntekijöitä myös tunneliolosuhteissa.

Kivenheiton päässä Kulmalan tilalta pysähdymme keskelle kaalipeltoja. Varosen puutarhalla veljekset Kalle ja Jussi viljelevät jälleenmyyntiin kukkakaalia, parsakaalia, kiinankaalia ja jäävuorisalaattia. Lisäksi tilalla toimii kesäkukkamyymälä, mistä voi hankkia myös yrttejä ja vihannesten taimia.

Tiimityötä parhaimmillaan: joukko kausityöntekijöitä nostamassa varhaiskaalia Kalle Varosen johdolla.

Täällä huomaa, kuinka viljely on elämäntapa. Pihassa meidät vastaanottaa tilan vanha isäntä Matti Varonen, joka siirtää esittelyvastuun pojalleen Kallelle. Ajelemme keskelle viljelmiä katsomaan, kuinka varhaiskaalit kerätään käsityönä kuljetuslaatikkoihin. Tälläkin tilalla toimii joukko ukrainalaisia kausityöntekijöitä, joille työ on tuttua jo edellisiltä vuosilta. Kesken jutustelun Kalle lähtee siirtämään juuri täyteen kerättyä varhaiskaalilaatikkoa pellolta varastoon. Jokaiselle riittää töitä kesän kiireisimpinä kuukausina.

Viljely on elämäntapa.

Lopuksi pysähdymme vielä Anna-Liisa ja Martti Revon tilalla, mistä Vihannestukku Kesproon saadaan punasikuria, rapeaa roomansalaattia ja roomansalaattia, jääsalaattia, varsi-/lehtiselleriä sekä sydänsalaattia. Martti esittelee laajat peltoviljelmänsä matkalla kohti tämän päivän sadonkorjuupaikkaa.

Revot kasvattavat tilan taimet itse siihen tarkoitetuissa kasvihuoneissa.

Tapaamme jälleen ukrainalaisia kausityöntekijöitä, jotka yhdessä Anna-Liisan kanssa keräävät paahtavassa helteessä roomansalaatin satoa vain jämerät veitset apunaan. Viereisellä pellolla kasvaa punasikuria ja uusi erä roomansalaattia nousee toisella puolella. Satoa pelloilta saadaan aina lokakuulle asti. Revot myös kasvattavat itse taimensa valtavissa kasvihuoneissa.

Viljelijä Anna-Liisa Repo korjaa roomansalaatin satoa.

Suomalainen ruoka kasvaa puhtaasti keskellä kauneinta luontoa. Vaikka tekniikka on avuksi viljelyssä, on se silti pitkälti käsityötä ja säiden armoilla olemista.

Maailman tilanne huolestuttaa viljelijöitä, vaikka pellonlaidalla seisoessa kaikki näyttäytyy idyllisenä. Energian hinta on edelleen nousussa ja lannoitteiden kallistuminen tulee väistämättä jonkun maksettavaksi. Me voimme auttaa valitsemalla vastuullisesti.