Mikä ihmeen invasivorismi?

Maailmalla on virinnyt pienessä mittakaavassa liike, jonka ajatuksena on rajoittaa vieraslajien leviämistä yksinkertaisella tavalla – syömällä niitä. Ilmiölle on nimikin: invasivorismi.

Ajatus on jo saavuttanut myös ravintolat. Esimerkiksi Skotlannissa yksi ravintola on kokannut harmaaoravan karetta, Lontoossa toinen tehnyt samasta lajista lasagnea. Harmaaorava on ongelmallinen, koska se on vallannut punaoravan elinpaikkoja.

Vieraslajilla tarkoitetaan ihmisen toiminnan vuoksi levinnyttä lajia. Se voi olla esimerkiksi puutarhaan istutettu kasvi, joka leviää uuteen paikkaan.

Tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että vieraslajilla tarkoitetaan ihmisen toiminnan vuoksi levinneitä lajeja. Ne voivat olla esimerkiksi puutarhaan istutettuja kasveja tai vaikka kaloja, jotka ovat päässeet karkaamaan kasvatuksista tai siirtyneet uuteen paikkaan laivan mukana salamatkustajina painolastivedessä. Jos taas laji vaeltaa uusille asuinalueille omin voimin, terminä käytetään tulokaslajia – villisika on Suomessa yksi esimerkki tästä.

Osa vieraslajeista on määritelty Euroopan unionin tasolla haitallisiksi vieraslajeiksi. Niistä säädetään Suomenkin kansallisessa lainsäädännössä, eikä näitä lajeja saa myydä, pitää hallussa tai kasvattaa.

Miten biologi suhtautuu ajatukseen vieraslajien syömisestä?

”Kun puhutaan torjunnasta, se on ihan yleinen keskustelunaihe. Kaikki keinot, joista on hyötyä, kannattaa käyttää”, Lehtiniemi sanoo.

Maistuisiko liejutaskurapuliemi?

Monet Suomen pahimmista vieraslajeista ovat kasveja, esimerkkeinä haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut jättiputki ja kurtturuusu, jotka pitää hävittää pois.

Lehtiniemi on meribiologi, joten hän nostaa esimerkin vieraslajista Saaristomereltä. Siellä lisääntyy nyt suurissa määrin liejutaskurapu, noin parisenttinen otus, jolla ei ole paljoakaan luontaisia kilpailijoita.

Vieraslajeja ei noin vain voi torjua syömällä eli hyödyntämällä ravintoloissa.

Liejutaskurapu syö Itämeren eliöyhteisöjen avainlajeihin kuuluvan rakkohaurulevän ympäriltä kotiloita, katkoja ja siiroja, jotka pitävät levät puhtaina. Kun pieneliöitä ei ole, rakkohauru voi peittyä Itämeren rehevöitymisestä hyötyviin rihmaleviin. Liejutaskurapu onkin riskilaji, joka ikävä kyllä leviää nyt myös Suomenlahdella.

”Liejutaskurapu on laji, jota olen – vitsillä kyllä enemmänkin – tarjonnut vaikka mihin suuntaan, voisiko joku kehittää esimerkiksi hyvän rapuliemen siitä”, Lehtiniemi sanoo.

Vieraslajit maistuvat professorille itselleenkin. Hän pilkkii kotikaupunkinsa Porvoon edustalta mustatäplätokkoa, joka on oikealla kotiseudullaan Mustanmeren ja Kaspianmeren alueella suosittu ruokakala. Lehtiniemi kehuu sen makua savustettuna.

Ravintolakeittiöön raaka-ainetta toki tarvittaisiin tarpeeksi suuria määriä. Satunnainen mustatäplätokkosaalis ei luultavasti riittäisi edes päivän menun annoksiin.

Valkohäntäkauris on nykyään tuttu näky. Sen metsästys on luvanvaraista.

Vesistöjen vieraslajeja kuitenkin tapaa jo ammattikeittiöissäkin. Sellaisia ovat Suomessa venäläisten Jäämerelle istuttama kuningasrapu, jota saadaan Norjasta, sekä täplärapu. Jälkimmäinen on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, joten sitä ei enää saa istuttaa uusiin vesistöihin. Lajin rajoittaminen pyytämällä ja syömällä on kuitenkin poikkeuksellisesti luvallista.

Oma lukunsa ovat metsästettävät vieraslajit. Niitä ovat esimerkiksi kanadanhanhi, valkohäntäkauris, täpläkauris, kani ja amerikanmajava. Ehkä näissä voisi olla uusia mahdollisuuksia reseptikokeiluille? Metsästäminen toki on luvanvaraista.

Villiruokakokin näkemys

Villiruokaan erikoistunut kokki ja tietokirjailija Sami Tallberg on perehtynyt etenkin villeihin kasveihin. Hän käyttää suomenkielisen käännöksen puuttuessa termiä ”foraging”, jonka pioneeri hän on Suomessa ollut. Se kuvaa villien kasvien, marjojen ja hedelmien keruuta ja käyttöä, joka lopulta on yhdessä riistan ja luonnonkalan kanssa Suomessa ruokakulttuurin ydintä. Kokki suhtautuu positiivisesti ajatukseen vieraslajien syömisestä.

”Se on päivänselvä juttu, jos nämä kasvit ovat syötäviä ja kasvavat paikoilla, joissa ne ovat puhtaita kerättäviksi. Repertuaarissani kaikki kasvit ovat päätyneet sinne siksi, että ne ovat gastronomisesti merkittäviä eli niissä on makua, luonnetta ja tyyliä sen verran, että niitä kannattaa laittaa lautaselle. Jos vieraslajilla on nämä, niin ehdottomasti.”

Tallberg nostaa esimerkkinä kurtturuusun, joka tosin on haitallinen vieraslaji ja siksi kuuluu hävitettäväksi. Sen kuitenkin voi korvata luvallisella tarhakurtturuusulla. Kokki kehuu kasvin ominaisuuksia maustajana.

”Tarhakurtturuusun terälehti on ihan yhtä upea mauste kuin tahitinvanilja, ceyloninkaneli tai Lähi-idän paras sahrami.”

Villiruokaan hurahtanut kokki kehuu villinä kasvavien kasvien ja riistan ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Hän kuitenkin korostaa, että kasveissa ei saa olla mitään riskiä tai vaaraa, niiden pitää olla varmasti syötäviä. Tallberg sanookin, että kasvien pitää olla elintarvikeviranomaisten turvallisiksi hyväksymiä. Lisäksi lajit pitää osata tunnistaa varmasti.

Mutta mitä sanovat viranomaiset?

Tässä kannattaa olla tarkkana: ennen kuin ravintola alkaa kokata vieraslajeja, sen pitää perehtyä perusteellisesti niitä koskevaan sääntelyyn, muun muassa elintarvikelainsäädäntöön.

Ruokavirasto kertoo esimerkiksi, että riistan puolella luonnonvaraisen riistan määritelmä rajaa lajien käytön niin, että niiden on oltava Suomessa riistaeläinlajeja, joita metsästetään.

Ruokavirastosta kerrotaan myös, että vieraslajeja ei noin vain voi torjua syömällä eli hyödyntämällä ravintoloissa. Elintarvikealan toimijalla näet täytyy olla tiedossa, onko kyseistä vieraslajia käytetty ravintona merkittävässä määrin aikaisemmin. Jos ei ole, vieraslajille pitää hakea uuselintarvikelupa.

”Ravintoloissa voi hyödyntää vain sellaisia vieraslajeja, joita on käytetty merkittävässä määrin ihmisravintona EU:n alueella ennen 15.5.1997. Jos vieraslajilla ei ole tällaista merkittävää käyttöhistoriaa elintarvikkeena, sen käyttö ei ole sallittua ammattikeittiöissä eikä elintarviketuotannossa, ennen kuin sen turvallisuus on arvioitu ja hyväksytty uuselintarvikelupamenettelyllä”, Ruokavirastosta kerrotaan sähköpostitse.

Maiju Lehtiniemi

Tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi on meribiologi, joka on ollut mukana tutkimassa ja seuraamassa vieras­lajeja jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on jäsen maa- ja metsätalousministeriön johtamassa vieraslajien neuvottelukunnassa ja on ollut mukana laatimassa Suomen kansallista vieraslajilainsäädäntöä.

Sami Tallberg

Kokki ja tietokirjailija Sami Tallberg kuuluu Suomessa villiyrttien käytön pioneereihin. Tukikohta hänellä on Turun Ruissalossa, mutta hän kokkaa ja kouluttaa muuallakin niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Viime kesänä ja joulunaikaan hän piti Kemiönsaarella Ateljé Sami Tallberg x Söderlångvik -ravintolaa, joka avautuu taas ensi kesänä.