Sosiaalisella vastuullisuudella on väliä

Sosiaalinen vastuu on teema, joka toistuu yhä useammin ravintola-alasta puhuttaessa. Ja syystä: uutisotsikoihin on noussut viime vuosina useita tapauksia, joissa ravintola-alalla toimineet yritykset ovat kärähtäneet milloin ylipitkistä työvuoroista, milloin huonosta työilmapiiristä ja joskus jopa ihmiskaupasta.

Laurean ammattikorkeakoulun opettajan ja vastuullisuutta käsittelevän Mission positive handprint -projektin projektiasiantuntija Mika Vitikan mielestä julkisuuteen nousseet tapaukset ovat herätelleet ravintola-alaa kohti vastuullisempaa toimintaa.

Kyse on siitä, että ravintola-alan tärkeimmästä voimavarasta, henkilökunnasta, pidetään huolta.

”Toiset ovat näissä asioissa alalla pidemmällä kuin toiset. Osa ravintoloista on panostanut sosiaaliseen vastuullisuuteen jo kauan. He ovat ymmärtäneet sen, että aidosti vastuullinen toimija tekee enemmän kuin mitä laki edellyttää. Esimerkiksi vastuullisuusohjelma on toki tärkeä olla, mutta sen lisäksi, että asioista puhutaan paperilla, sosiaalisen vastuun pitää olla yrityskulttuurin sisällä”, hän sanoo.

Sosiaalinen vastuullisuus ulottuu toimitusketjuihin ja alihankkijoihin sekä esimerkiksi raaka-aineiden tuotantoon.

Hyvä lähijohtaminen on kaiken A ja O

Vitikka iloitsee siitä, että ravintola-alan sisällä on viime vuosina huomattu sosiaalisen vastuun tärkeys.

”Käytännössä sosiaalisen vastuun toteutuminen lähtee hyvästä lähijohtamisesta. On tärkeää, että työpaikalla on hyvä ja avoin ilmapiiri. Työpaikalla kuin työpaikalla pitäisi olla itsestään selvää, että työntekijöiden työhyvinvoinnista pidetään huolta, eikä esimerkiksi ylipitkiä työpäiviä teetetä kysymättä”, Vitikka sanoo.

Vitikan mukaan esimerkiksi pitkät vuorot ovat olleet alalla pitkään eräänlainen maan tapa, johon ei ole aina haluttu puuttua.

”Työelämä tulee kuitenkin muuttumaan. Tuleva sukupolvi tulee olemaan paljon tiedostavampi, joten epäkohtiin täytyy puuttua, jos osaavasta henkilökunnasta halutaan pitää kiinni.”

Hän painottaa, ettei sosiaaliseen vastuullisuuteen panostaminen vaadi ihmetekoja.

”Kyse on siitä, että ravintola-alan tärkeimmästä voimavarasta, henkilökunnasta, pidetään huolta. Työntekijät kannattaa ottaa mukaan kehitystyöhön, ilmapiiristä täytyy rakentaa hyvä, ja työntekijöitä täytyy kuunnella”, Vitikka tiivistää.

Hän uskoo, että työntekijöistä huolehtiminen ja sosiaalisen vastuun kantaminen tekee myös ravintola-alan toiminnasta taloudellisesti kannattavaa.

”Jo yksi sairauspoissaolopäivä on työnantajalle iso kustannus. Lisäksi se, jos yksikin työntekijä voi huonosti, heijastuu koko työyhteisöön ja näkyy kyllä asiakkaille saakka.”

Ravintola-ala kulkee oikeaan suuntaan

Sosiaalinen vastuullisuus tarkoittaa ravintola-alalla toki monia muitakin asioita kuin työntekijöiden hyvinvointia ja työssäjaksamista.

”Kun ajatellaan koko alaa, sosiaalinen vastuullisuus ulottuu aina toimitusketjuihin ja alihankkijoihin sekä esimerkiksi raaka-aineiden tuotantoon. Eettisyyttä voi ja pitää pohtia hyvin monella tasolla. Ravintolatasolla keskustelu keskittyy enemmän työntekijöiden hyvinvointiin ja ravintolan arvojen toteutumiseen päivittäisessä työssä”, Vitikka sanoo.

Vitikka uskoo, että ravintola-ala kulkee sosiaalisessa vastuullisuudessa oikeaan suuntaan. Vitikalla on yli 30 vuoden kokemus alalta, joten hän on ehtinyt itse nähdä, mihin hyvä tai huono johtaminen voi käytännössä johtaa.

”Jos johtaminen on huonoa, siitä syntyy helposti mainehaitta. Väärinkäytökset näkyvät viimeistään siinä, miten tiheään ravintolan ovipumppu käy sekä asiakkaiden että henkilökunnan osalta.”

Sosiaalinen vastuullisuus huomioi monimuotoisuuden

Sosiaalinen vastuu voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritys huolehtii työntekijöidensä hyvinvoinnista tavalla, joka ylittää laissa määritellyt minimivaatimukset – sekä sitä, että yritys pyrkii huolehtimaan ihmisoikeuksista sekä sellaisten henkilöiden työllistämisestä, jotka ovat syrjäytymisvaarassa.

Väärinkäytökset näkyvät viimeistään siinä, miten tiheään ravintolan ovipumppu käy sekä asiakkaiden että henkilökunnan osalta.

Työntekijöiden työhyvinvoinnista on pidettävä huolta, eikä esimerkiksi ylipitkiä työpäiviä saa teettää kysymättä.

Pohjoismaiden suurimman yritysvastuuverkoston FIBSin yritysvastuuasiantuntija Greta Andersson huomauttaa, ettei sosiaalinen vastuu ole mielipidekysymys.

"Käytännössä sosiaalinen vastuu voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: ihmisoikeuksiin ja monimuotoisuuskysymyksiin. Monimuotoisuuteen sisältyy myös työntekijöiden osallistaminen. Käytännössä se voi tarkoittaa esimerkiksi monimuotoisemman työnhakijajoukon huomioimista. Kun työpaikalla työskentelevät henkilöt tulevat eri taustoista, on tärkeää huomioida, ettei työyhteisöön synny kahden kerroksen väkeä, vaan että kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus kehittää työyhteisöä ja vaikuttaa tekemisen käytäntöihin, taustasta riippumatta", hän sanoo.

Tekstissä on käytetty lähteenä myös Elinkeinoelämän keskusliiton sosiaalisen vastuun määritelmää.